Rakas mummuni juhlii tänään syntymäpäiväänsä 92. kertaa (pappa täytti viime kuussa 89). Onnittelemme häntä tällä kakulla ja tekstillä:

 

Muut vanhimmat puut tällä rannalla ovat jo kaatuneet,

vain nämä kaksi seisovat yhä paikoillaan.

 

Runko on taipunut ja oksia repeytynyt irti

syksyisten myrskytuulien riepotellessa.

Leppoisat kesäpäivät peipposen laulaessa latvustossa

ovat antaneet voimia ja tehneet vahvaksi.

 

Vanhojen runkojen ympärille on noussut vesoja

- osa vielä pieniä ja hentoja, osa täydessä koossaan -

omina yksilöinään, mutta juuret yhdessä.

 

Lämpimät Onnentoivotukset Mummulle!

 

 

Kakku on kostutettu vaniljamaidolla, välissä sipaisu mansikkahilloa, kermavaahtoa ja tuoreita mansikoita. Tausta MMF:ää, koivut marsipaania ja pursotukset vispikermaa.

Ei tästä ihan sellainen tullut, kuin sieluni silmin näin - taustaruoho olisi saanut olla tummempaa (maarianheinän väristä) ja "ranta alempana". Tässä on kuitenkin paljon meidän sukuumme liittyvää.