Tämä kakku on malliesimerkki siitä, että kakunteossakin täytyy olla sydän ja ajatus mukana, muuten tulee sutta ja sekundaa! Äkkiä muka tekasin tällasen pikkuruisen kakun vierasvaraksi, pursotusharjoituksena kuten kuvasta näkyy .

Tänään on viileä ja sateinen sää, mutta ilmeisesti ukkosta ilmassa, kun kerma meni heti ihan velliksi. Väliin yritin sulattaa noita koristeena olevia suklaakuulia, mutta nepä ei sulanu eli välissä on kermavaahtoa ja suklaakönttejä...

Kakun päällä on gerbera kaapin kätköistä ja ensimmäiset omalla maalla kypsyneet mansikat.

Toivotaan, että edes maku on kohdillaan!

 

Lisäys:

Hyväähän tämä oli kuin mikä, aika työlästä vaan leikata välissä olevien kovien suklaakökkölevyjen takia . Ihan nätin yksinkertainen ulkomuoto, ei vaan aivan sitä mitä ajattelin alunperin...